Pyhä-Luoston kansallispuisto

  • Sijainti

    Luontokeskus Naava, Luontotie 1, 98530 Pyhätunturi

  • Lisätietoja Pyhä-Luoston kansallispuistosta

    Lisätietoja Pyhä-Luoston kansallispuistosta ja vaellusreiteistä osoitteessa luontoon.fi sekä Metsähallituksen karttapalvelusta.

    Lisätietoja Pyhä-Luoston kansallispuistosta ja retkilymahdollisuuksista paikanpäällä antaa Luontokeskus Naava ja Luostolla Lapland Hotel Luostotunturi.


  • Kartat ja taukopaikat

    Retkikartta.fi

Luonto
Patikointi
Retkeilyreitit
Luontoliikunta
Pyöräreittejä
Fatbike
Maastohiihto
Lumikenkäily
Luonnosta hyvinvointia

Tervetuloa kokemaan Pyhä-Luoston kansallispuiston jylhät maisemat, upea luonto ja hiljaisuus yhdessä alueen monipuolisten palvelujen kanssa. Kansallispuisto sijaitsee Pyhän ja Luoston tunturikeskusten vierellä, yhdistäen keskukset toisiinsa pitkin kuruja ja keroja.

Pyhä-Luoston kansallispuiston ydinosan muodostaa Suomen eteläisin tunturijono. Alue palvelee monipuolisesti niin luonnonsuojelua, paikallisväestöä, retkeilyä kuin matkailuakin.

Kansallispuistolla on pitkä historia: 1938 perustettiin Pyhätunturin kansallispuisto ja sitä laajennettiin vuonna 2005 luoteispuolella sijaitsevalle Luoston alueelle, jolloin muodostui Pyhä-Luoston kansallispuisto.

Ukko-Luoston ja Lampivaaran lounaispuolella metsät ovat säästyneet kokonaan hakkuilta, ja ne ovat iältään jopa 400-vuotiaita.
Luosto tunnetaan komeista, vanhoista männiköistä ja Pyhätunturi geologiasta ja saamelaishistoriasta. Tunturijonossa vuorottelevat puuttomat laet eli kerot ja syvät kurut. Kuruissa ja puronvarsissa esiintyy reheviä metsiä, jopa pienialaisia lehtoja.

Pyhä-Luoston kuulumisia voit seurata myös facebookissa

Pyhä-Luoston nähtävyydet ja reitit

Isokuru - mahtava tunturikuru!
Pyhänkasteenlampi, Pyhänkasteenputous ja Uhriharju
​Noitatunturi - mahtava näkymä
​Kulttuurihistoriaa ja nykypäivää
​Lampivaaran ametisti
Ukko-Luosto
​Ukko-Luoston vanhat metsät
​Rykimäkeron niliaitta ja hirsiaitta
​Rykimäkuru
​Luosto-Pyhä tai Pyhä-Luosto reitti: molemminpäin parempi!
​Roskaton retkeily
Isokuru - mahtava tunturikuru! - Iskokuru

Isokuru on Kultakeron ja Ukonhatun tunturihuippujen välissä oleva Suomen syvin tunturikuru, jonka syvyys on 220 metriä. Pitkospuureitti Isokurun pohjalla johtaa Pyhänkasteenlammelle ja Pyhänkasteenputoukselle. Matkaa voi jatkaa edelleen Karhunjuomalammelle, jossa on taukopaikka. Isokurun syntyä ja alueen geologiaa esitellään reitin kohdetauluissa, sekä Tunturiaavan luontopolulla.

Isokurun reunalla sijaitsee kota, jonne voi talvisin kulkea myös kävellen tai lumikengillä, sekä tietenkin hiihtäen. Isokurussa liikkuessa on aina pysyttävä reitillä, kesällä ja talvella. Talvella ei reitillä ole kunnossapitoa ja liikkuminen tapahtuu kulkijan omalla vastuulla!

Pyhänkasteenlampi, Pyhänkasteenputous ja Uhriharju - Pyhäkasteenputous web

Isokurun perällä, äkkijyrkkien kallioseinien keskellä on kattilamainen painanne, jonka pohjalla on 12 metriä syvä Pyhänkasteenlampi. Siihen laskee Karhukurua pitkin virtaava tunturipuro, joka muodostaa noin 17 metriä korkean suihkumaisen putouksen, Pyhänkasteenputouksen.

Hienojen luonnonnähtävyyksien nimet kuten Pyhänkasteenlampi, Uhriharju ja Noitatunturi kertovat kristinuskon ja metsäsaamelaisten vanhojen uskomusten kohtaamisesta. Uhriharjulla uhrattiin peuroja ja niiden sarvia hyvän metsästysonnen toivossa. Vanha palvontapaikka eli seita muuttui kristilliseksi, kun perimätiedon mukaan pappi Esaias Fellman antoi Pyhänkasteenlammella saamelaisille joukkokasteen kesällä 1648.

Isokuru on rajoitusaluetta, jossa liikkuminen on sallittu ainoastaan merkityllä reitillä! Tämä rajoitus koskee myös putousta, joten älä mene vesiputouksen alle tai lähesty sitä. Uhriharju ja Pyhänkasteenputous ovat suojeltuja muinaismuistoja.

Pyhä-Luoston tunturijonon ja kansallispuiston korkein kohta Noitatunturi kohoaa 540 metrin korkeuteen. Vaativan reitin kulkija saa Noitatunturin huipulla palkkioksi upeat maisemat ympäröivään luontoon.

Noitatunturin reitin kulkija löytää myös Annikinlammen, joka uinuu syvässä Kuorinkikurussa ylhäällä tunturin rinteellä. Näkymät pohjoisen suuntaan ovat upeat.

Noitatunturi oli aiemmalta nimeltään Seitatunturi. Se oli yksi saamelaisten palvontapaikoista eli seidoista. Talvisin Noitatunturille hiihdetään tai lumikenkäillään luonnonlatua pitkin Annikinlammen kautta, etelärinteessä ei ole latureittiä. Talvella reitillä ei ole kunnossapitoa ja liikkuminen omalla vastuulla!

Kulttuurihistoriaa ja nykypäivää: tukkikämpän rauniot ja poroerotusaita

Vanhan tukkikämpän rauniot Porolaavun reitin varrella kertovat savottakulttuurista.
Pyhätunturilla on hakattu metsää 1800–1900 -lukujen vaihteessa. Puunkorjuun jäljet näkyvät yhä maastossa pitkinä kantoina ja talviteinä.

Metsätaloutta on harjoitettu alueella kansallispuiston perustamiseen (1938) asti.
Poroerotusaidalla Pyhä-Kallion paliskunta pitää erotuksia loppuvuodesta. Erotuksissa porot mm. luetaan ja merkitään vielä merkitsemättömät vasat sekä teurasporot. Erotuspaikan yhteydessä on Porolaavu, jonne kulkee sekä latu että polku.

Kvartsi on maasälpien jälkeen maankuoren yleisin mineraali.

Luostolta Lampivaarasta on löydetty harvinaista violetin väristä, läpinäkyvää tai läpikuultavaa kvartsia, jota kutsutaan ametistiksi. Lampivaaran ametistin paras osa luokitellaan jalokiveksi ja se on suosittu korukivi.
Kaikenlaisten kivien kerääminen kansallispuistossa on kiellettyä, paitsi alueen ametistikaivoksessa.
Lampivaaran Ametistikaivos on Pyhä-Luoston kansallispuiston sisälle rajattu kaivosalue, joka on ainoita jalokivikaivoksia maailmassa, jonne vierailijat ovat tervetulleita. Lampivaarassa on kahvio, joka on tunnettu hyvistä leivonnaisistaan.

Jyhkeässä tunturijonossa Ukko-Luosto kohoaa jylhänä 514 metrin korkeuteen.

Retkeilijä voi kokea huipun tuulet ja nähdä hienot maisemat aapasoille, ympäröiville vaaroille sekä jopa 400 vuotta vanhoihin ikimetsiin kiivettyään 670 porrasaskelmaa tunturin päälle. Ukko-Luoston huipun kautta kulkee Luoston vaellusluontopolku (15 km). Talvella reitillä ei ole kunnossapitoa ja liikkuminen on ihan omalla vastuulla!

Ukko-Luoston ja Lampivaaran lounaispuolella metsät ovat kirveen koskemattomia, ja ne ovat iältään jopa 400-vuotiaita.

Luosto tunnetaankin mm. komeista, vanhoista männiköistä. Vaellusluontopolun varrella pääsee aistimaan näiden upeiden, vanhojen metsien tunnelmaa. Talvisin hiihtoreitti kiemurtaa Ukko-Luoston länsipuolen rinteitä. Talvella reitillä ei ole kunnossapitoa ja liikkuminen omalla vastuulla!

Entisaikojen niliaitan tarkoitus oli suojata metsästyssaalista ja muita säilytettäviä tavaroita kuten vaatteita tai taljoja petoeläimiltä.

Niliaittoja rakennettiin pyyntipaikoille kauas asutuksesta. Niissä voitiin varsinkin talvella säilyttää saalista ja tarvikkeita siihen saakka, että ne voitiin käydä hakemassa kylään.
Alueella on myös lappilainen hirsiaitta, sekä suuri kota retkeilijöiden taukopaikaksi. Rykimäkeron kotakylään on vain 600 metrin matka Rykimäkeron parkkipaikalta, josta johtaa reitti myös Ametistikaivokselle Lampivaaraan.

Rykimäkuru on vaikuttava kallioperän repeämä eli rotkolaakso.

Tämä rotko poikkeaa kaikista muista alueen kuruista. Rykimäkuru on rotkolaakso, joka on syntynyt maankuoren repeämäkohtaan.
Muut alueen kurut ovat jääkauden sulamisvesien uurtamia. Rykimäkuruun voi tutustua kaikkina vuodenaikoina kävellen tai hiihtäen.

Molemmat tunturit yhdistää läpi Pyhä-Luoston kansallispuiston kulkeva kesä- ja talvireitit. Reitin pituus on noin 35 kilometriä ja reitin varrella on useita taukopaikkoja, päivätupia ja laavuja. Kesällä reitin voi aloittaa VT 4:n varrelta, Käyräsvaarasta ja vaeltaa pitkin upeaa tunturiketjua Pyhälle saakka. Lisää reittitietoa löydät Metsähallituksen retkikartta - palvelusta (suomeksi ja englanniksi). Luontoon.fi - verkkopalvelussa on kattava kuvaus Pyhä-Luosto reitistä.

Metsähallitus haluaa vähentää luonnon roskaantumista ja jätteiden maastokuljetusten aiheuttamia haittoja. Samalla annetaan retkeilijöille mahdollisuuden toimia ympäristön hyväksi.

Kansallispuiston taukopaikoilla ei siis ole roska-astioita! Ekopisteet löytyy molemmista keskuksista, joihin voi jättää mahdolliset jätteet.