Huttu-Ukon tarina

Pyhätunturin Huttu-Ukko tunnetaan jyrkkänä ja haastavana rinteenä, mutta se on myös arvoituksellinen taruhahmo ja tunturin vartija.

Huttu-Ukko on herättänyt tunteita ja keskustelua Pyhätunturilla kautta historian, jo paljon ennen kuuluisan laskettelurinteen rakentumista

Historia juontaa juurensa 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen, kun Pyhän ja Luoston välille, Huttujärven rantaan, alettiin rakentaa Huttulan tilaa. Ensimmäinen tilallinen oli Reeti Varrio, joka halusi muuttaa erämaahan hyvien riistamaiden ja kalaisan Huttujärven äärelle.

Reetin rakentaessa järeistä hirsistä omaa taloaan ilmestyi aamuhämärissä avuksi suurikokoinen, voimakas mies. Hiljainen apulainen nosteli painavia hirsiä vaivattomasti ja talo valmistui vauhdilla. Avustaja oli Huttu-Ukko, joka myöhemmin tuli tutuksi monille Huttujärven ja Pyhätunturin asukkaille ja kävijöille.

Huttu-Ukon uskotaan olevan Pyhätunturin suojelija, jota ei tarvitse pelätä. Mutta on vanhalla herralla myös kiivas puolensa. Etenkin Huttulan savotalla työskennelleen Yrjö Sakari Martikaisen runokirjassa Huttu-Ukon taru Pyhätunturin suojelija kuvataan ajoittain tiukkana, jopa raakana.

Huttu-Ukko-rinteen historia juontaa juurensa vuoteen 1965, jolloin Vanha Tuolihissi pystytettiin kansallispuiston rajan viereen. Seuraavana vuonna raivattiin Huttu-Ukko Pyhätunturi 1 -rinteen jatkoksi vanhalta perhehissiltä kohti Vanhan Tuolihissin yläasemaa. Tuolihissirinne oli vielä tuolloin luonnontilassa.

Nykyinen Huttu-Ukko on vain varjo alkuperäisestä, joka oli jyrkimmillään 55-asteinen! Voi vain kuvitella, minkälaista on ollut laskea pujottelu- ja syöksykisoja puusuksilla tuossa rinteessä.

Uuden, nykyisen muotonsa rinne sai vuonna 1988, kun sitä muotoiltiin kumparelaskukisojen tarpeisiin. Vaikka se loivennettiin tasaisesti 32 astetta viettäväksi, on se edelleen jyrkkä – itse asiassa jyrkin suomalaisista kunnostetuista rinteistä.

Huttu-Ukko on aina ollut Pyhätunturin suojelija, joka pitää tunkeilijat tiukasti kurissa. 1950-luvulla, kun Yle rakensi tunturin päälle ensimmäistä radiomastoaan, oli sen kanssa jatkuvasti ongelmia. Masto ei tahtonut pysyä pystyssä, tuuli ulvoi haruksissa ja kuuluvuuskin oli huono.

Kun eräs paikallinen asukas oivalsi, ettei Huttu-Ukolta oltu pyydetty lupaa suurelle rakennelmalle, keksi Ylen silloinen pääjohtaja Eino S. Repo ratkaisun ongelmaan: Huttu-Ukolle oli annettava oma televisio, jotta tämä ymmärtäisi, mistä maston pystytyksessä on kyse. Niinpä lähetin upotettiin keskelle Huttujärveä ja sen jälkeen masto on pysynyt pystyssä ongelmitta.

Samoin eväin pärjää Huttu-Ukko-rinteessäkin: Se joka ei kunnioita tai ota vakavissaan Huttua, joutuu nöyrtymään noloon pyllyliukuun Suomen viettävimmällä laskettelurinteellä. Kun asenne on nöyrä ja ote laskemiseen reipas, palkitsee Huttu-Ukko riemukkaalla onnistumisen tunteella.

Tämä tarina on julkaistu kokonaisuudessaan Pyhätunturin juhlakirjassa, joka on myynnissä esimerkiksi Hotelli Pyhätunturin vastaanotossa. Kirjan voi myös tilata sähköpostilla osoitteesta myynti@pyha.fi (hinta 25 € + postikulut).